lauantai 20. lokakuuta 2012

Raportti johtokunnan kokouksesta 26.9. - logopediapäätös

Tervehdys!

Pahoittelut siitä, että raportti syyskuun johtokunnan kokouksesta on päässyt venähtämään näin pitkälle.

YKY:n johtokunnan kokouksessa 26.9. käsiteltiin monia hurjan tärkeitä asioita. Asialistalla oli mm. yksikön ensi vuoden toimintasuunnitelma ja budjetti ja lukuvuoden 13-14 valintaperusteiden käsittely. Näistä sanottakoon sen verran, että budjetti on tällä erää hieman alijäämäinen, kuten oli myös viime vuonna tähän aikaan suunnitellessa. Näyttäisi siltä, että yksikössä joudutaan jossain vaiheessa harrastamaan "systemaattista palkkakustannusten vähentämistä" budjetin tasapainottamiseksi, ellei perusrahoituksen määrää saada kasvatettua.

Käsiteltävistä asioista suurimman huomion kuitenkin sai päätösehdotus logopedian tutkinto-ohjelman lopettamisesta Tampereen yliopistossa ja oppiaineen siirtämisesta Helsingin yliopistoon. Päätösesitys oli, että johtokunta esittää selvitystyöryhmän lausunnon esityksen mukaisesti Tampereen yliopiston hallitukselle ja rehtorille logopedian tutkinto-ohjelman asteittaisesta lopettamisesta v. 2017 mennessä. Opiskelijaedustajat tekivät vastaesityksen asian palauttamisesta valmisteluun sillä perusteella, että selvitystyöryhmän raportti oli ollut liian yksipuolinen eikä siinä ollut selvitetty mahdollisuuksia vahvistaa logopedian koulutusta yliopistossamme. Asiasta äänestettiin ja äänet jakautuivat 3-7 (opiskelijat asian palauttamisen puolesta, muut jäsenet vastaan). Päätösesitys meni siis eteenpäin, mutta ei yksimielisellä päätöksellä.

Logopedia-asia tuli käsiteltäväksi yliopiston hallitukselle vielä tuona samana iltana, kun johtokunta asiaa oli käsitellyt. Hallitus ei tehnyt asiasta päätöstä, vaan vaati asiasta lisäselvityksiä - kuten johtokunnan opiskelijaedustajatkin vaativat. Siirtopäätös siis laitettiin jäihin hetkeksi aikaa, ja jatkoa keskustelulle saadaan lokakuussa yliopiston hallituksen seuraavassa kokouksessa.

Kuten varmasti olette voineet esimerkiksi Aamulehden uutisoinnista ja Tamyn reagoinnista päätellä, päätös on ollut syksyn aikana todella paljon tapetilla. Sen taustalla ovat monenlaiset voimat, kuukausia esim. lehtien sivuilla kestänyt lobbaaminen ja puhtaat huhutkin siitä, mitä logopedian siirtoprosessissa on tapahtumassa ja mistä siinä oikeastaan on edes kyse. Koska kyseessä on ollut melko tunteita kuumentava ja yliopistobyrokratian raameissa poikkeuksellisen jännittävä prosessi, voisin hieman avata tätä logopedian siirtämiseen liittyvää prosessia siitä näkökulmasta, miten se on näyttäytynyt johtokunnan opiskelijaedustajille ja miksi opiskelijaedustajat päätyivät vastaesityksen tekemiseen.

Johtokunnan jäsenille annettiin tieto syyskuun puolivälin paikkeilla, että kokouksessa 26.9. tullaan käsittelemään esitys logopedian asteittaisesta lopettamisesta Tampereella. Tätä ennen ainoa asiaan liittyvä informaatio on kulkenut johtokunnan kautta keväällä, jolloin selvitysten ja prosessin etenemisestä kerrottiin ilmoitusasioissa: huhtikuun kokouksessa 18.4. ilmoitettiin selvitystyöryhmän perustamisesta, seuraavassa kokouksessa 3.5. tiedotettiin jo selvitystyöryhmän antamasta raportista.  Minkäänlaista päätösesitystä tai käsittelykohtaa (virallisissa kokouksissa tai iltakouluissa - joita YKY:n johtokunnalla ei muuten ole) ei logopedian siirtoprosessista ollut ollut ennen syyskuuta.

Voidaan sanoa, että johtokunnan päätösesitys nojasi melko lailla pelkästään keväisen selvitystyöryhmän raporttiin. Selvitystyöryhmän raporttia kommentoitiin jo keväällä yksipuoliseksi ja puutteelliseksi, sillä raportissa ei selvitetty mitään muuta kuin logopedian siirtämistä ja sen onnistumisen mahdollisuuksia ja mahdollistamista. Raportissa melko selkeän vaihtoehdottomasti esitettiin, miten hienosti logopedian siirtäminen onnistuisi Helsinkiin. Selvityksestä puuttui siis täysin vaihtoehtoisten ratkaisujen kartoittaminen - mitä pitäisi tehdä, jotta logopediaa saataisiin vahvistettua Tampereella.

Logopedian siirtämisessä ensisijaisia perustelua ovat olleet oppiaineen pienuus ja akateemisen elinvoimaisuuden parantaminen (tutkimuksen ja opetuksen yhdistäminen hankalaa, pieni oppiaine ei akateemisesti hedelmällinen), sen erikoisuus suhteessa YKY:n yleiseen profiiliin sekä erityisesti rakenteellisen kehittämisen vaatimukset, joita OKM on asettanut yliopistoille. Yliopistojen pitää profiloitua tietyillä tieteenaloilla, ja profiloitumisessa on mietittävä pienten oppiaineiden yhdistämistä yliopistojen kesken, jotta pieniä oppiaineita ei olisi ripotellen pitkin Suomea vaan yliopistot voisivat erilaistua keskenään.
Ongelmia logopedian ottamisessa rakenteellisen kehittämisen kohteeksi on useita. Eräs selkeä on se, että logopedia oppiaineena vastaa Tampereen yliopiston valitsemaa strategista suuntaa: yhteiskunnan ja terveyden tutkimusta. Esim. Tamy otti kantaa logopedian siirtämistä vastaan erityisesti juuri tästä syystä. Logopedian kohdalla rakenteellinen kehittäminen kohdistuisi oppiaineeseen, joka vastaa täydellisesti yliopiston omia strategisia painopisteitä:http://www.tamy.fi/artikkeli/tamyn-kannanotto-strategian-vastaista-rakenteellista-kehitt%C3%A4mist%C3%A4.

Toinen painava syy on se, että oppiaine alueellisesti merkittävä terveysalan ammattilaisten kouluttaja. Prosessin alusta saakka on ollut selvää, että logopedian oppiaine, opiskelijat ja Pirkanmaan ammattilaiset eivät purematta niele oppiaineen siirtoa Helsinkiin erityisesti aluepoliittisista syistä. Ammattilaisten keskuudessa on vahva pelko siitä, että logopedian koulutuksen lopettaminen aiheuttaa vakavia puutteita puheterapeuttipalveluiden alueellisessa saatavuudessa. Logopediaa voi opiskella Oulussa, Tampereella, Turussa (TY+ÅA) sekä Helsingissä. Logopedia on perustettu Tampereelle v. 2005 vastaamaan alueellista puheterapeuttitarvetta, ja puheterapeuttitarve ei ole alueella hävinnyt (tässä tapauksessa alueella viitataan laajemmin koko Väli-Suomeen, ei vain Tampereen alueelle). Siirtoprosessissa on väitelty siitä, mitä vaikutuksia puheterapeuttikoulutuksen lopettamisella olisi, ja vahva argumentti säilyttämisen puolesta on alusta saakka ollut, että koulutuksen lopettaminen pahentaisi puheterapeuttipulaa Väli-Suomen alueella. Oulun koulutuksen on koettu vastaavan Pohjois-Suomen tarpeisiin, Helsingin pääkaupunkiseutu-Uusimaa -alueelle ja Turun länsirannikolle. Selvännäkijähän kukaan ei voi olla, mutta yleinen kokemus on, että Tampereen koulutus on ratkaisevan tärkeää Väli-Suomen puheterapeuttitarpeen turvaamiseksi. Logopedian säilyttämisen puolestapuhujat ovat tehneet vahvaa lobbaustyötä, kirjoittaneet kannanottoja ja tehneet asiasta hyvinkin julkisen. Esimerkiksi Aamulehden mielipidepalstalla asiasta on käyty keväästä saakka keskustelua, johon ovat ottaneet osaa opiskelijat, rehtori Holli, terveydenhuoltoalan ammattilaiset ja aina kansanedustajatkin. Menemättä yksittäisiin perusteluihin, keskustelu on ollut hyvin laajasti säilyttämistä puolustavaa ja myös yliopistokriittistä. Karkeasti rajattuna, siirtoprosessissa vastakkaisiksi argumenteiksi muodostuivat alue- ja työpoliittiset perustelut ja akateemiset, yliopistobyrokraattiset perustelut.

Kävimme hallopedien kanssa ennen kokousta keskustelemassa useampaan otteeseen yksikön johtajan kanssa ja muun muassa Tamyn väen kanssa. Lisäksi eräs hallopedeistamme Johanna Mäntylä on ollut mukana alusta saakka prosessissa ja mm. tässä selvitystyöryhmässä, ja häneltä olemme saaneet ensikäden tietoa prosessin etenemisestä. Kaikesta siitä valtavasta informaation määrästä, jota käsiimme ja korviimme saimme ennen kokousta, teimme selkeästi sellaisen päätelmän, että asiaa ei selkeästikään ole selvitetty tarpeeksi ja tilanne perustuu liiaksi hätiköimiseen yksipuolisiin selvityksiin.  YKY:n johtokunnan ja johtajan kanssa käydyissä keskusteluissa painottuivat toistamiseen erityisesti rahoitukseen liittyvät asiat ja se, että päämäärätietoisesti ei ole selvitetty, mistä tilannetta parantavaa rahoitusta löytyisi. Kaiken tämän perusteella vähintäänkin reilua meidän hallopedien mielestä olisi ollut se, että tilanne rauhoitetaan ja selvitetään vaihtoehtoja siirtämispäätökselle.

NOH, vaikka johtokunta saikin päätösesityksen nuijittua ja asia on mennyt byrokratiassa eteenpäin, prosessista ei jää käteen ainoastaan päätöksen välittömät seuraukset eli siirretäänkö logopedia vai ei.

Logopedian siirtämisessä ei ole ollut kyse pelkästään itse koulutuksen siirtämisestä vaan myös esimerkkitapauksesta, joka kuvastaa Tampereen yliopistossa tapahtuvaa päätöksentekoa, siihen liittyviä motiiveja (ja niiden epäselvyyksiä) ja myös päätöksenteon kähmäisyyttä ja siinä tapahtumaa suhmurointia. Prosessi on ollut todella paljastava Tampereen yliopiston toimintatavoista sen suhteen, mihin asioihin halutaan panostaa ja mitä asioita arvostetaan. Kysymys ei tässä ole pelkästään yhden oppiaineen kohtalosta, vaan myös yliopiston ei-julkisesti lausumattomista asenteista siitä, onko tärkeää alueellisesti merkittävä, ammatillisten osaajien kouluttaminen senkin kustannuksella, että koulutus keskittyisi nimenomaan kouluttamiseen ja opettamiseen, ei pelkästään tutkimukseen tai muihin akateemisiin ansioihin ? vaikka niitäkin logopedian oppiaineella löytyy.

Lisäksi prosessin kulku puhuu myös omaa kieltään sen suhteen, miten Tampereen yliopistossa harrastetaan hyvää hallintoa ja miten demokraattista päätöksentekoa sovelletaan. Suurimmat ongelmat päätöksentekoprosessissa opiskelijaedustajien näkökulmasta ovat selkeästi olleet asiaan liittyvien selvitysten yksipuolisuus ja tätä kautta aiheutunut vaihtoehdottomuuden politiikka sekä koko prosessiin liittyvä hallinnollinen epäselvyys ja tiedotuksen yskiminen. Prosessista on huokunut osaltaan jopa tahtotilan puute logopedian säilyttämiseksi ja tietyntyyppinen erilaisuuden sietokyvyttömyys - tässä tarkoittaen oppiaineen pienuutta ja erilaisuutta yksikön yleiseen linjaan verrattuna sekä liiallista halua pitää kiinni ideaalista Tampereen yliopiston profiilista, johon kuuluisi vain limittyneitä, lomittuneita ja laaja-alaisia oppiaineita.

Ihmeellistä prosessissa on ollut myös rehtori Hollin argumentointitavat ja suhtautuminen siihen, että asia on nostettu julkiseen keskusteluun, eikä päätös ole mennyt sulavasti alkuperäisten suunnitelmien mukaan eteenpäin. Holli on mm. todennut, että tällaisessa asiassa ei pitäisi sekoittaa keskenään aluepolitiikkaa ja koulutuspolitiikkaa, ja että päätös olisi jo tehty, jos "yliopiston olisi annettu tehdä päätöksiä rauhassa, eikä ympäristö ja ihmiset puuttuisi yliopiston asioihin aluepolitiikan perusteella" (AL 11.5.2012). Logopedian lopettamispäätöksessä ei kyse ole kuitenkaan pelkästään akateemisen oppiaineen lopettamisesta ja yliopiston sisäisistä asioista, vaan mitä olennaisimmin hyvinvointipalveluihin sijoittuvien terveysalan ammattilaisten kouluttamisesta. Tuntuu edesvastuuttomalta, että Tampereen yliopisto aloittaa OKM:tä miellyttääkseen rakenteellisen kehittämisen kokonaisuuden kannalta mitättömän pieneltä tuntuvasta mutta alueellisten terveyspalveluiden kannalta erittäin tärkeästä oppiaineesta. Logopediapäätöstä ei nähtävästi haluta tarkastella todellisen tarpeen kautta vaan päätöksessä painavampia tekijöitä ovat korkeimmilla hallinnon tasoilla aikaisemmin tehdyt linjaukset, joista ei haluta joustaa.

Kokonaisuudessaan tämä käsillä oleva prosessi on antanut todella hämmentävän kuvan yliopiston rehtorin, yliopiston hallituksen ja yksikköjen välisestä kommunikoinnista, vastuunjaosta ja todellisesta päätöksentekovallasta sekä rehtorin todellisesta vallankäytöstä yliopiston sisäisissä asioissa. Ainakin allekirjoittaneen mielestä siirtämiseen liittyvää prosessia on leimannut myös huhupuheiden suuri määrä, epätietoisuus, ylimmän johdon epäselvät motiivit ja myös hutera argumentointi. Opiskelijaedustajalle prosessin seuraaminen on ollut vähintäänkin mielenkiintoista ja avannut uudenlaisia näkökulmia yliopistobyrokratiaan: ei uskoisi, että yliopistobyrokratiakin voisi olla jännää! Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä asiassa tapahtuu seuraavaksi.

Seuraava johtokunnan kokous onkin jo 31.10. Seurailkaa tiedotusta tulevista KYKY-tapahtumista (huomasittehan hallopedi-infomainostuksen!) ja kokouksista!

hallopedien puolesta,

Lotta Reito

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti